Nykyisin tietokoneet hyödyntävät monin tavoin todennäköisyyslaskentaa, mutta mistä kaikki oikein sai alkunsa ja miltä todennäköisyyslaskennan historia näyttää? Tutustumme tässä artikkelissa todennäköisyyshistorian juuriin, jotka ulottuvat aina 1600-luvulle saakka.
Todennäköisyyslaskennan merkittävimpiä johtohahmoja 1600–1800 -luvuilla
Todennäköisyyslaskennan historian katsotaan alkaneen 1600-luvulla. Ranskalaisilla matemaatikoilla Blaise Pascalilla ja Pierre Fermatilla oli tässä tärkeä osansa. Ensiksi mainittu herra eli vuosina 1623–1662 ja jälkimmäisenä mainittu 1601–1655. Matemaatikot olivat kiinnostuneita uhkapeleistä ja kävivät keskenään niitä koskevaa kirjeenvaihtoa. On merkille pantavaa, ettei kumpikaan matemaatikoista itse pelannut uhkapelejä, ainakaan aktiivisesti, mutta heitä kiinnosti uhkapeleihin liittyvät todennäköisyydet.
Kyseisten matemaatikkojen jälkeen todennäköisyyslaskennan periaatteiden syntyyn vaikuttivat merkittävällä tavalla vuosina 1654–1705 elänyt sveitsiläistä alkuperää oleva Jakob Bernoulli ja Englannissa asunut, mutta Ranskassa syntynyt vuosina 1667–1754 elänyt Abraham de Moivre. Myös ranskalaisella Pierre Simon de Laplacella, joka eli vuosina 1749–1827, oli merkittävä osansa todennäköisyyslaskennan kehittymisessä. Jokainen kyseisistä herroista oli muutoinkin ansioitunut matematiikan saralla. Pierre Simon de Laplace kirjoitti myös aihetta koskevan kirjan, joka täsmensi ja kokosi yhteen todennäköisyyslaskennan saralla siihen asti saadut tulokset.
Todennäköisyyslaskennan tärkeimmät teesit sen alkuvaiheissa
Todennäköisyyslaskennan historian alkuvaiheissa todennäköisyyttä pidettiin niin sanottuna klassisena todennäköisyytenä. Esimerkiksi korttipelitilanteissa tämä tarkoitti sitä, että voiton todennäköisyys määriteltiin kaikkien pelitapausten lukumäärän ja suotuisten pelitapausten lukumäärän suhteena. Pohjana pidettiin joitakin alkeistapauksia, joita voitiin perustellusti pitää todennäköisyydeltään saman suuruisina.
1800-luvulla matematiikassa siirryttiin entistä abstraktimpaan suuntaan ja matematiikka kehittyi voimakkaasta. Käsitteitä yritettiin määritellä tänä aikakautena aksiomaattisesti sovelluksista irrallaan. Tällöin teorioista tuli omia itsenäisiä kokonaisuuksia ja teorioita oli mahdollista soveltaa erilaisiin matemaattisiin ongelmatilanteisiin. Tästä oli runsaasti etua.
Pian klassista todennäköisyyskäsitettä ei enää pidettykään riittävänä. Aina todennäköisyyslaskentaa ei erilaisten kehitysvaiheiden aikana edes pidetty matematiikkana. Tähän saatiin muutos 1900-luvun alussa, sillä tällöin todennäköisyyslaskennalle saatiin luotua aksiomaattinen perusta. Andrei Nikolajevitš Kolmogorov, vuosina 1903–1987 elänyt neuvostoliittolainen matemaatikko, kiteytti todennäköisyyslaskennan teorian perusteet merkittävällä tavalla kirjoituksessaan, joka julkaistiin 1933.
Vuodesta 1933 todennäköisyyslaskenta on kehittynyt edelleen merkittävästi ja sen käyttöalueet ovat laajentuneet merkittävästi. Esimerkiksi tietokoneet ja uhkapelaajat hyödyntävät monin tavoin todennäköisyyslaskennan oppeja ja teorioita.